Vielä täällä hengissä ollaan. On vain niin kovasti tapahtunut ettei ehdi kirjoittamaan. Tai jotain sellaista. Newrystä kirjoittivat että minun ehdotus Albert Basinista on nyt arvioitavana seitsemän muun työn kanssa... Saa nähdä.

Viimeksi sain niin hyvia kommentteja kun julkistin tyon alla olevan projektin blogissani, etta ajattelin nayttaa teille mita minulla nyt on tyon alla. Tehtavana on suunnitella vanhalle satama/teollisuusalueelle asuntoja, toimistoja, ravintoloita, hotelli, seka vapaa-ajan viettoon kaikennakoista mita nyt keksiikaan. Viela on aikaa kaksi viikkoa ennen kuin tyo pitaa lahettaa.

Lintuperspektiivi pohjoisen suunnalta.

Alue on Newry-joen ja kanavan valiin sijoittuva saareke, joka on nykyisin hiilivarastona. Lannen puolella kanavaa rajaa ruma ja iso kauppakeskus. Newryn keskusta on heti alueen pohjoispuolella. Suunnitelmassani kolmion mallinen kampa-rakennus on hotelli/vapaa-ajan keskus (Kasino?). Muut korttelit ovat asumiseen, paitsi etta ensimmainen kerros on toimistoja/ravintoloita/pienia putiikkeja. Paikoitus on korotettujen sisapihojen alla. Hotellin pohjoispuolella on aukio, joka jatkuu alueen halki etelaan leveahkona kavelykatuna. Tuo niemeke on viela suunnittelematta, sinne sijoitetaan purjehdusklubi, veneilya palvelevia huoltorakennuksia, puistoa etc...

Luonnos

Luultavasti suurin osa arkkitehtiystavistani on nyt lomalla, mutta kommentoikaahan jos jotakin mieleen tulee.

 

Viime viikonloppuna kavimme Corkissa ja ammuskelimme jousipyssyilla ja meloimme kajaakeilla etc. hauskaa oli. Tanaan saan taas vieraita: Essi, Sampo, Katri ja Jarmo saapuvat Galwayhin. He ovat vuokranneet auton, joten luultavasti ajelemme viikonlopun aikana... Nauttikaahan Suomen kesasta, taalla sataa vetta.

Seinämaalauksia katolisella puolen (ja Tuva)

Viime viikonloppuna suuntasimme Belfastiin. Varastimme töistä kaksi ja puoli päivää, reissu oli osittain työmatka. Kävimme nimittäin maanantaina tutustumassa Tuvan kanssa työn alla olevaan suunnittelualueeseen Newryssä. Belfast on hieman hitaasti aukeava kaupunki. Sen myrskyinen lähimenneisyys on vielä aistittavissa, vaikka parempaan suuntaan ollaan menty sen jälkeen kun IRA lopetti pommittelunsa.

Whiterockia seuraamassa... huomatkaa aita (peaceline) kaupunginosien välissä.

Osuimme paikanpäälle katsomaan Whiterock-paraatia, joka on kyseenalainen syystä että protestantit marssivat osittain katolisten puolella. Kaksi vuotta sitten tilanne riistäytyi käsistä ja mellakahan siitä syntyi... laukauksia vaihdettiin, mutta kukaan ei kuollut. Tänä vuonna Whiterock sujui kuitenkin rauhallisesti.

Anna ja isä

Viikko sitten sain vieraita Suomesta: Annaleena ja isä saapuivat torstai-iltana bussilla Galwayhin. Seuraavana aamuna lähdin itse töihin ja laitoin heidät bussiin, joka teki kiertoretken Burrenin alueelle. Ikävä kyllä päivä oli sateinen. Lauantaina kiertelimme Galwayssa, kävimme Nora Barnaclen kotitalossa kuuntelemassa James Joycea (oli Bloomsday, jolloin juhlitaan Joycea) ja illalla kävimme konsertissa pyhän Augustinuksen kirkossa, jonka jälkeen suuntasimme pubiin kuuntelemaan irlantilaista musiikkia. Sunnuntaina nousimme lauttaan joka kuskasi meidät Inishmoorille... en ottanut aurinkorasvaa mukaan kun aiemmat päivät olivat olleet pilvisiä... ja poltin naamani taas, en tosin kovin pahasti. Sunnuntai-iltana vieraani suunnistivat kohden kotia.

Tänään aion mennä katsomaan lentonäytöstä (http://www.salthillairshow.com/) jossa tapaan myös tulevan työtoverini: norjalaisen nuoren naisen nimeltä Tuva.

Galway

Kovasti on tapahtunut taas tämän parin viikon aikana... niin paljon että eihän tässä ehdin netin ääreen istumaan ja kirjoittamaan. Ensitöikseni tänne tultua hankin asumuksen: parin päivän etsinnän jälkeen löysin huoneen pienestä omakotitalosta noin 800 metrin päässä Eyre Squaresta, josta Galwayn keskusta alkaa. Jaan talon saksalaisen, amerikkalaisen ja irlantialisen nuorenmiehen kanssa. Toissaviikonloppuna kävimme tutustumassa poikien kanssa Guinnessiin ja irlantilaiseen musiikkiin. Viimeviikolla alkoivat työt. Tähän asti ollut melko vähän töitäi, vaikka työaika on 9-18. Olen siis pelannut pasianssia. Mutta pääsin ihan julkisivujakin piirtämään... oikeata hommaa siis. Työtovereina on kaksi Slovakialaista tyttöä Zuza ja Lenka, (joista Zuza asuu sattumalta naapurissani), sekä Gavin joka on irlantilainen. Ja pomo on myös irlantilainen ja puhuu ihan oikeaa irlantia. Toimiston virallinen kieli on siis irlanti, ja sitä käytetään dokumenteissa (Meillä on sanalista jossa kerrotaan, että mikä on vaikkapa keittiö irlanniksi).

Cliffs of Mohar

Viikonloppuna kävin Burrenin alueella Doolinissa. Kävin katsomassa Moharin kallioita, kävelin kallion reunaa pitkin (mikä on kiellettyä) ja välillä hieman hirvitti kun puolen metrin päässä oli putous yli sata metriä suoraan mereen ja toisella puolen piikkilanka-aita. Palasin Galwayhin lautalla Inisheer saaren kautta. Inisheer on pienin Aran-saarista ja siellä on paljon kiviaitoja, lehmiä, muinaismuistoja ja haaksirikkoutunut laiva.

Inisheer

Kahden viikon "loma" kotona on ohi. Suomen reissusta noin 50% meni sängyn pohjalla pötkötellessä ja TV-shoppia katsellessa: heti kotiin tultuani iski päälle armoton flunssa. Mutta ehdin minä kuitenkin ystäviä tapaamaan sekä Oulussa että Helsingissä. Turku jäi nyt tällä kertaa väliin. Kirjoitan tätä nyt jo Irlannissa. Pari ensimmäistä yötä menee hostellissa, mutta löysin tänään itselleni uuden kodin. Pääsen muuttamaan huomenna. Talossa suu lisäkseni ykai irlantilainen, yksi amerikkalaisen ja saksalaisen nuorenmies. Kesällä pitäisi kuitenkin olla rauhallista kun kaksi kämppiksistä meinaa olla pari kuukautta muualla. Työpaikasta ei ole tullut vastausta sähköpostiini, jonka lähetin viimeviikolla. Hieman kummastuttaa tämä meininki. No ensiviikolla näkee, että minkälainen paikka se nyt sitten on.

Kuten varmaan arvaattekin, olen jo pitkän matkan päässä Wawasta... Ajoimme turvallisesti aina Vancouveriin asti, jossa vietin viikon. Peterin sisko on töissä WestJetillä ja tarjosi heti halpoja lentolippuja Havajille, mutta emme tarttuneet tilaisuuten. Kuunvaihde meni hiljaisissa merkeissä: Kanadalaiset eivät ymmärrä vapun päälle.Teimme päiväretken Seattleen ja rajavartija ei kysellyt mitään edellisestä viisumista (olin hieman pettynyt, salaa mielessäni toivoin että minut olisi käännytetty rajalta, olisihan se ollut viileää).

Vancouverista lensin Quebeciin jossa pyörin kolme päivää, jonka jälkeen matkasin junalla tänne Montrealiin. Matkani viimeinen kohde ennen lentoa Suomeen. Hieman haikeaa mutta toisaalta mukavaa.

Mittarissa 1083 km ja sijainti on tällä hetkellä Wawa Superior-järven rannalla. Loppumatkasta näimme upean auringonlaskun ja hirviä ainakin viiteen otteeseen. Ekstrajännitystä toi se, että viimeiset 30 km bensamittari näytti nollaa. Mutta pääsimme perille motelliin jonka asetimme tavoitteeksi. Oikeastaan alunperin suunnittelimme jäävämme yöksi Sault Sainte Marieen, mutta menohaluja riittikin pidemmälle. Tässä muutama kuva matkan varrelta:

Lähtö Cambridgesta

tien päällä

Sault Sainte Marien kanava

Sorsat

Illallinen Wawassa

Hyppäsin eilen Coach Canadan kyytiin ja matkasin itään Ontario-järven eteläpuolelle katsomaan Niagaran putouksia. Vettähän siellä tippui. 53,7 metriä alaspäin. Päivä oli lämmin: 21 °C, mutta vesi oli vielä jäistä ja putoukselta tihkui jäättävää vettä joka viilensi ilman. Niinpä en huomannut auringon paahdetta ennenkuin illalla: naamani on nyt punainen kuin keitetty rapu.

vas. Amerikan putoukset, oik. hevosenkenkäputous

USA:n ja Kanadan raja kulkee Niagarajokea pitkin, ja putouksista toinen jää Ameriikan puolelle. Se korkeampi ja kuuluisampi hevosenkengän muotoinen putous on Kanadan puolella. Kymmenellä dollarilla pääsin käymään putousten takana, missä näkyi kuinka vesi tanssii alaspäin ryöppyessään.

Hevosenkenkäputous

Putousten viereen on noussut mahdoton turistihelvetti kauhutaloineen ja vahakabinetteineen ja kasinoineen... Kauempana Niagara Falls-kaupunki näyttää miltä tahansa uinuvalta Kanadalaiselta pikkukaupungilta.

Satteenkaari

Mutta nyt tämä velvollisuus on täytetty ja olen omasta puolestani valmis kääntämään kokan kohti länttä ja Vancouveria. Peter on tällä hetkellä ostamassa uusia renkaita, muuten auto onkin jo laitettu kuntoon. Ainoa harmillinen seikka on, että viimetalvena Peterin autosta vietiin äänentoistolaitteet.... joudumme kuuntelemaan toisiamme koko matkan.

Koulu on viimein ohi. Loppukritiikissä pitivät hotellistani vaikka sanottavaakin löytyi. Tässä muutama rendaus lopullisesta työstä. Roy's Square

Risteys Yonge ja Bloor

Nyt suunnittelemme Kanadan halki ajoa Peterin kanssa matkaa on abt. 4300 km ja lähtöpäivä maanantai. Viikon verran varmaan tuossa ajelussa menee jos jotain meinaamme nähdäkin. Vancouver tuolla länsirannikolla (Peterin kotikaupunki) kuulostaa kovin mielenkiintoiselta paikalta ja Seattleen on sieltä parin tunnin matka. Jos nyt USA:n puolelle enää pääsen. Sekoilin nimittäin viisumien kanssa ja pääsyni Valtojen puolelle ei enää ole varmaa. Lähetin Jenkkilään tänään kirjeen, jonka pitäisi selvittää epäselvyydet, mutta paperitöissä voi kuulemma mennä kuukausia. Tämä päivä meni Peterin auton vakuutusten ja lupien selvittelyssä... taisin aiemmin jo kertoa että Peterin auto on laiton ja hän on ajanut sitä laittomasti kaksi vuotta. No tänään selvittelimme vakuutusasioita yms. jotta voimme ajaa laillisesti Kanadan halki. Olisi liian suuri riski ajaa laittomalla autolla koko maan halki.

Deadline lähestyy.... valmista pitäisi siis olla ensi torstaina, tässä muutamia kuvia työnalla olevasta hotellista:

asemakuva

suunnittelualueena on Yonin ja Bloorin risteys Torntossa. Risteyksessä on ennestään kaksi sataan viiteenkymmeneen metriin kohoavaa tornia. Minun Hotelli nousee vain 120 metriin. Viimeviikolla esitettiin lehdessä kyseiselle paikalle 80 kerroksista asuinkerrostaloa. (Pikaisesti kun laskee niin se olisi noin 240 metriä korkea).

hotelli

Tuossa pikainen rendaus työn alla olevasta 3dmallista. Pankkitornit nousevat hotellin pohjoispuolelle, eli tästä kulmasta katsottuna hotellin taakse.

detsku

laitoin julkisivuun tuollaisen H&deM tyylisen ikkunaluukkusysteemin. Täällä on huvituksena piilottaa esityskuviin kuuluisia arkkitehteja. Laitoin tähän kuvaan Samin.

Soper Park 17.03.2007

Niin se näyttää kevät saapuvan Cambridgeen: lumi suli ja aurinko paistaa korkelta ja pitkään. Cambrigehan on suurinpiirtein Venetsian korkeudella, joten valon puolesta täällä on samanlaiset olosuhteet kuin Välimeren maissa. Oikeastaan vaihdostani on enää loppurutistus jäljellä: opetusta on kaksi ja puoli viikkoa, sen jälkeen huhtikuussa on vain yksi koe. Kovin lyhyelle tämä vaihto tuntuu, Saksassa vietety kolme kuukautta tuntuivat paljon pidemmiltä, ja tapahtumarikkaammilta. Siellä ehdin enemmän kiertelemään ja katselemaan. Täällä aika on kulunut pääasiassa opiskellessa.

Olisin kyllä mielelläni jäänyt tänne kesän yli töihin: Vancouver kuulosti näkemisen arvoiselta paikalta kun Peter minua sinne houkutteli. Kyselinkin hieman töiden perään. Minulla on lupa olla maassa vain kesäkuun loppuun asti ja tuo työluvan hakeminen tuntui hieman vaivalloiselta, joten kun sain tiedon tuosta Irlannin harjoittelupaikasta, töiden etsintä täältä lopahti. Toivottavasti siellä Irlannissa työantaja hyväksyy minut, muuten varmaan päädyn taas Ouluun ja Airix Ympäristöön. Tai sitten pitää viettää vapaa kesä.... mitä ei ole tainnut tapahtua sitten lukioaikojen.

Hanhivaara(?)

Kävimme perjantaina syömässä päivällistä vuokranantajiemme Nancyn ja Waynen luona. Wayne on oiva kokki ja ateria oli loistava. Nancy ja Wayne olivat kutsuneet kaksi muuta vuokralaistaan, ystävänsä Jenniferin ja Dougin sekä Robertin. Jennifer ja Doug ovat 70+ -vuotiaita eläkeläisiä ja olivat kovasti innoissaan nuorista arkkitehtiopiskelijoista. He kutsuivatkin meidät päivälliselle luokseen. Jennifer varoitteli minua Irlannin kovasta hintatasosta: kahvikuppi maksaa kuulemma 3,5 Euroa. No sittenpähän tuon näkee...

Robert oli hassu mies. Hän suunnittelee ja testaa keveitä muovista tehtyjä luotiliivejä. Tällä hetkellä oli työn alla luotiliivien suunnittelu Montrealin naispoliiseille. Mutta se nyt ei ole mitenkään hassua, sen sijaan hänen mielipiteensä olivat kovin voimakkaita: ilmastomuutos on meteorologien juoni, jotta heillä riittäisi töitä; kommunismin romahtaminen johtui siitä että sitä sovellettiin väränlaisiin yhteiskuntiin; holokausti on myytti, jota ylläpidetään jotta liittoutuneet voisivat puolustaa 2-maailmansodan loppuvaiheen pommituksia, joissa Saksa tuhottiin täysin. Ja hän kertoi että Berliini on monta vuosikymmentä Torontoa nuorempi. Berliinissä ei ole mitään vanhaa koska se on perustettu 1800-luvun lopulla. Kun näytin vähän epäilevältä hän totesi: "...check your facts..". No joo... Kanada on vapaa maa ja täällä saa uskoa mitä tahtoo.

...mainitaan nyt lopuksi, että katsoimme Hannibal rising- elokuvan ja minulle selvisi että Hannibal on kotoisin Liettuasta, jostain Kaunasin tienoilta.... Olkaahan Pekka ja Maria varovaisia siellä, pysykää kaukana Kaunaksesta...